Kun ei ole oikeissa töissä, viikonloput eivät tunnu paljon miltään. Monille näille niin kutsutuille toimistorotille viikonloppu on tietysti ääretön ilo, siis sillä ehdolla, että vaimokulta antaa kuin antaakin luvan kaupungille lähtemiseen.

Minulla sensijaan viikonloppu merkitsee, että on vain entistäkin vähemmän syitä lähteä liikkeelle minnekään. Baarit ovat täynnä, yöbussit ovat täynnä. Jos yrittää mennä taxilla, joku vammainen tulee 120 % varmsti soittamaan suuta jonossa. Lisäksi inhoan, että baariin pitäisi maksaa sisään. Päinvastoin, baarin pitäisi maksaa minulle, että suuri persoonani vaivautuu menemään paikalle ;-)

Tietysti näissä kivoissa lähiöpaikoissa voidaan huomata viikonloppuisin päinvastainen ilmiö, eli paikka on vähemmän täynnä! Näin siksi, että monet, jotka bilettävät keskiviikkona kulmapubissa, suuntaavat lauantaina keskustaan. Minä en silti näe totaalisen mitään syytä mennä lähiöräkälään: tupakansavua, pesemättömiä pöytiä ja vanhoja, lihavia miehiä, nk. perussuomalaisia urpoja. Voihan joku niissäkin paikoissa viihtyä, mutta omaan makuuni on paljon enemmän Lostarin tai jonkun Stockholm Diskotekin tunnelma. Jos on bileet, pitää tuntua, että on bileet!