Niin, miltä se tuntuu? Hyvä kysymys pohdittavaksi näin aamukahvin äärellä.

Turpaan saaminen ei koske niin paljon kuin monet kuvittelevat. (Yleensä.) Normaalisti kipu tulee vasta jälkeenpäin. Itse tilanteessa pää on niin täynnä addrenaliinia, että tuskin tuntee lyöntejä. Pikemminkin kuin kipua, lyönnit aiheuttavat aivan tietyn, erityisen tunteen. Vinti pimenee. Sitä tekisi vaistomaisesti mieli joko lyödä takaisin, tai juosta karkuun.

Jälkikäteen, kun syljeskelet hampaita, tunnet itsesi tyhmäksi ja heikoksi. Sadattelet sitä, miksi olit niin tyhmä, että annoit Niille tilaisuuden tehdä sen. Käyt uudestaan ja uudestaan läpi sitä, mitä teki väärin, ja sitä mitä olisi voinut tehdä toisin. Siitä ei tietenkään ole mitään hyötyä.

Turpaan saaminen vaikuttaa myös ihmisen vaistoihin ja tapaan nähdä sosiaalisia tilanteita. Siitä tulee vähän aremmaksi, mitä minä kuvaisin sanalla "hyvä pelko". Puhun hyvästä pelosta siksi, että ennen ensimmäistä kertaani olin todella varomaton ja tein todella tyhmiä juttuja. Oli onni onnettomuudessa, että paranin sinisilmäisyydestä ottamalla vain ns. senkan nenästä. Myöhemmin tietysti olen saanut rohekeuttani takaisin, eikä yksittäinen turpiin saaminen tai antaminen vaikuta läheskään niin paljon. Ihminen tottuu kaikkeen!